RADONKAIVOT

Radon on hajuton ja mauton radioaktiivinen kaasu, joka voi päästä huoneilmaan erityisesti maanvaraisella alapohjalla tehtyihin rakennuksiin, joissa ei ole rakennusvaiheessa tiivistetty laatan ja sokkelin välisiä saumoja, putkien ja johtojen läpivientejä ja jos laatan alle kapillaarikatko kerrokseen ei ole asennettu radon keruu- ja tuuletusputkea. Radonia esiintyy erityisesti soraharjulla, jos rakennus on rakennettu soraharjun päälle. Radonin esiintymistä pitää erityisesti tarkkailla radonin pitoisuusrajan ollessa 200 bq/m ja vanhoihin kiinteistöihin pitää tehdä radon saneeraus mikäli pitoisuus on yli 300 bq/m. Radonia voi esiintyä, vaikka rakennusta ei ole rakennettu harjun päälle, koska alapohjan alle on voitu käyttää täytteenä sellaista soraa, joka on tuotu alueelta jossa radonia esiintyy paljon ja se on sitoutuneena kiviainekseen, josta se sitten pääsee tiivistämättömän alapohjan läpi sisäilmaan.

Radonin pääsy huoneilmaan estetään nykyisin kaikissa uusissa asuinrakennuksissa, jotka ovat tehty maanvaraiselle lattiarakenteelle tiivistämällä ja laittamalla salaojaputkea muistuttava radon keruuputkisto laatan alle kapillaarikerrokseen ja liittämällä se rakennuksen harjalle johtavaan tuuletusputkeen. Saneerauskohteissa ensisijaisesti tiivistetään lattialaatan ja seinän väliset liitoskohdat ja mahdolliset läpiviennit sekä asennetaan radon imuri.

Radon imurin voi asentaa ulos, jolloin imukaivolle kaivetaan kuoppa sokkelin viereen siten, että kuoppa ulottuu syvemmälle, kuin anturan alapinta. Kuopan pohjalle laitetaan sepelikerros, asennetaan kaivo, täytetään ympärys puoleenväliin sepelillä, laitetaan tiivis muovikerros ja täytetään loput. Kaivo alipaineistetaan kanavapuhaltimella ja tuuletusputki asennetaan katon lappeen yläpuolelle tai kauemmaksi piha-alueelle. Sokkeliin voidaan porata myös reikä tai reikiä, joihin asennetaan alipaineistetut putket, jotka imevät radonpitoista ilmaa perustusten sisäpuolelta. Imukaivo voidaan tehdä myös sisätiloihin. Esimerkiksi asunnon keskellä olevan komeron lattia puretaan lattiapinnan alapuolelle kaivamalla kuoppa, johon imuputken pää asennetaan. Kuoppa täytetään sepelillä, lattia korjataan ja imuputki johdetaan katon läpi. Imputken päähän asennetaan vielä imuri. Sen pitää olla aina säädettävällä teholla varustettu alipaineistuksella. Paineistus ei saa olla liian rajua ettei huoneilmaa imeydy, koska kostea huoneilma voi tiivistyä kylmempiin rakenteisiin, mikä aiheuttaa kosteusvaurioita.